Sanna Marin ja Erika Vikman yhdistävät voimansa Euroviisuissa — rohkeutta, tyyliä ja kapinaa lavalla
Kuvittele tämä: entinen pääministeri ja Suomen pop-diskon sähäkkä kuningatar kohtaavat. Ei jossain tylsässä kokoussalissa tai virallisilla punaisilla matoilla, vaan keskellä Euroviisujen värikästä sirkusta. Metalliset valot, glitteriä tihkuva lava, ja siellä – somessa välähtää kuva, joka pysäyttää koko kansan: Sanna Marin hehkuttaa Erika Vikmania tavalla, joka ei jää pelkäksi sydänemojeksi tai kliseiseksi peukutukseksi.
Instagram-tarinassa Marin seisoo peilin edessä nahkatopissa, punaiset huulet kuin suoraan rock-ikonin julisteesta, ja iskee ilmoille lauseen, joka kaikuu kuin punkrokin battle cry: “Rakastamme sinua, Erika Vikman! Älä ikinä muutu.”
Tämä ei ole vain fanitus. Tämä on solidaarisuutta mustassa nahassa.
Erika Vikmanin valinta edustaa tänä keväänä Suomea Euroviisuissa, ja hänen show’nsa, sisältäen säihkyvän asun, tulikivenkatkuiset sanat ja pitkillä säärillä korostetun lavakarisman, ei ole mennyt EBU:n siisteihin sääntökirjoihin kovin sujuvasti. Rumpujen pärinä ja neonvalot eivät olleet se, mikä aiheutti valitusta – vaan Vikmanin paljas peppu.
Kyllä, luit oikein.
Euroopan yleisradiounioni (EBU) – yksikkö, joka nielee glitteriä ylpeästi mutta hätkähtää paljasta ihoa enemmän kuin italialaiskatolinen koulupoika – pyysi Vikmania peittämään takapuolensa. Lopputulos: uusi asu, enemmän kangasta, mutta asenne pysyi. Erika ei suostunut piiloutumaan häpeän taakse.
Ja Sanna? Hän ei vetäydy kulisseihin vaan astuu suoraan estraadille tukemaan.
Sannan ele oli enemmän kuin vaatevalinta. Se oli viesti: naisella on oikeus olla sekä poliittinen että provosoiva, järkevä ja julkea, peitellä ja paljastaa – aina omilla ehdoillaan.
Kaksikon vuoropuhelu valokeilassa
Kahden naisen samansuuntaisessa rivissä on jotain poikkeuksellista. Molemmat ovat tottuneet median valokeilaan, saaneet suitsutuksia ja sohimisia, mutta seisovat yhä omilla jaloillaan. Heidät yhdistää tietty sähkö – sellainen, joka ei pelkää rikkoa rajoja, vaan rakentaa niistä koko uran.
Erikan “peppukohu” ei ole vain kohu. Se on osa suurempaa tarinaa.
- Tarina naisista, jotka käyttävät olemustaan aseena.
- Tarina oikeudesta näkyä ilman häpeän suodattimia.
- Tarina, joka rakentaa show’n kohusta tekemättä siitä pelkistystä.
Ja sitten oli vielä se pieni yksityiskohta, joka jäi monelle mieleen: Marin lisäsi Instagram-kuvaansa tarran “Ich komme”. Se on sekä saksan kieltä että selkeä viesti. Dekadenssia? Luultavasti. Draamaa? Aina. Mutta ennen kaikkea se oli teko, joka kertoi: popkulttuuri on politiikkaa, ja Marin tietää sen.
Numerot lavalla ja symbolit taustalla
Erikan esiintymispaikka finaalissa on kolmas toista. Jotkut puhuvat taikauskosta. Toiset tietävät, että historia on täynnä niitä, jotka kirjoittivat kohtalonsa uusiksi.
- Prince piti 13:a onnenlukunaan.
- Bart Simpson varttui numerolla 13.
- Erika Vikman aikoo lavalla tehdä saman – kääntää numeron omaksi triumfikseen.
Euroviisut eivät koskaan ole olleet vain laulukilpailu. Ne ovat olleet tilaisuus suuremmalle – spektaakkeli, jossa pisteytyksen takana elää kamppailu vapaudesta, seksuaalisuudesta ja näkyvyydestä.
Ja juuri siksi nyt, tämän kevään kirkkaimpana hetkenä, Suomea ei viekään ainoastaan Erika Vikman – häntä säestää Sanna Marin, poliitikko, josta on tullut pop-ikoni. Sellainen, jonka nahkatoppi sanoo enemmän kuin yksikään vaalilause.
Lopuksi – luvassa on enemmän kuin show
Tässä ei palvella vain tyyliä. Tässä juhlitaan oikeutta olla äänekäs, rohkea ja näkyvä. Tämä on show’n, skandaalin ja sisterhoodin väkevä liitto.
Ja kyllä – me katsomme. Ja jatkamme tästä.
