Auri Kananen ja Parkkisakko-kohu – Rehellistä Rahapuhetta vai Röyhkeää Etuoikeutta?
Jos joku osaa herättää keskustelua, niin Auri Kananen. Tämä supersuosittu somepersoona on tottunut jakamaan mielipiteitä – mutta tällä kertaa kohun taustalla ei ole värjäytynyt kylpyhuone tai homeinen sohva, vaan jotain yllättävämpää: parkkisakot.
Kaikki sai alkunsa Raha-Suomi -ohjelmasta, jossa Kananen totesi maksavansa parkkisakkoja tavallaan “vapauden hintana” – kätevä tapa säästää aikaa, kun ei tarvitse stressata parkkipaikan etsimisestä. Seurauksena? Some räjähti. Kananen sai osakseen täystyrmäyksen, koomikko Iikka Kivi heitti sarkastisen kuittinsa, ja netissä paheksunta nousi pian uudelle tasolle.
Oliko tämä siis röyhkeyttä parhaimmillaan – yltäkylläisyyden sokaisema influensseri, joka kävelee sääntöjen yli pelkällä rahapussinsa painolla? Vai yksinkertaisesti vain realistinen tapa ajatella rahaa?
Raha, joka ärsyttää – mutta miksi?
Pysäköiminen on jokaista autoilevaa suomalaista yhdistävä ärsytyksen aihe. Joku kiertää korttelin ympäri loputtomasti metsästäen ilmaista parkkipaikkaa, toinen ajaa suoraan maksulliseen ruutuun ja maksaa kiltisti. Kolmas – ilmeisesti Kanasta edustava tyyppi – ei halua tuhlata aikaansa, vaan jättää auton sinne, minne ehtii, ja hoitaa mahdollisen sakon myöhemmin.
Tällaista ajatusmallia näkee muuallakin:
- lentokentillä VIP-kaistat
- ravintoloissa pöytävaraukset
- julkisen ja yksityisen terveydenhuollon ero
Raha voi ostaa mukavuutta ja nopeutta – mutta pitääkö se sanoa ääneen?
Suomalaisessa kulttuurissa rahasta puhuminen on edelleen arka aihe. Meillä arvostetaan vaatimattomuutta, ja menestyvä ihminen saa kyllä rikastua – kunhan ei hiero sitä muiden naamaan. Ja juuri tämä tuntuu ärsyttävän monia Kanasen kohdalla: ei välttämättä itse teko, vaan se, miten suorasanaisesti hän siitä puhuu.
Auri Kananen – nykypäivän Marie Antoinette?
Kriitikot vertaavat Kinasta jopa Marie Antoinetteen: turhamainen, etuoikeutettu ja irti tavallisten ihmisten arjesta. Mutta entä jos katsoisimme tätä toisin? Ehkä hän onkin enemmän moderni versio vanhan Hollywoodin menestyjistä – päättäväinen, kovan työn tehnyt, mutta ei välttämättä täysin ymmärrä, miten hänen sanansa osuvat eri yhteiskuntaluokkiin.
Kananen ei ole kiistänyt kohua. Hän kommentoi Ilta-Sanomille ymmärtävänsä, miksi osa ihmisistä piti hänen kommenttiaan arroganttina, mutta korosti, että hänen tarkoituksensa ei ollut halveksua ketään – hän vain kertoi oman tapansa priorisoida asioita.
Tässä piilee koko keskustelun ydin: onko Kananen oikeasti ylimielinen, vai vain rehellinen tavalla, johon emme ole tottuneet?
Miksi tämä oikeasti suututtaa ihmisiä?
Parkkisakkojen taustalla kuohuu suurempi keskustelu: kuka saa avoimesti puhua menestyksestään ja miten rahaan pitäisi suhtautua?
Jos saman kommentin olisi sanonut vaikkapa Elon Musk tai joku muu kansainvälinen bisnesmies, olisiko vastaanotto ollut yhtä tyrmäävä? Vai olisiko se kuitattu eksentrisyytenä ja kuulunut samaan kategoriaan kuin huvitusten hintaa miettimätön miljardööri?
Kananen jakaa mielipiteitä. Toiset pitävät häntä esikuvana – naisena, joka on rakentanut somebrändistään menestyvän uran. Toiset taas kokevat hänen julkiset rahapuheensa ylimielisinä ja kaukaisina tavalliselle suomalaiselle arjelle. Mutta tosiasia on, ettei hän ole rikkonut lakia. Hän vain valitsee maksaa sakot sen sijaan, että käyttäisi aikaansa parkkipaikan etsimiseen.
Oikeasti kyse on ehkä vain tästä: Suomessa menestyksestä kyllä saa nauttia – mutta siitä ei kannata puhua liian äänekkäästi. Kananen astui juuri siihen miinaan, joka saa suomalaisuuden kipunoimaan: hän muistutti meitä siitä, että elämä voi olla toisille helpompaa – ja etenkin siitä, ettei se ole kaikille ihan sama juttu.
